LuVen maalit iskivät Karri Laihonen ja Mikko Laaksonen.

Maaliton avauspuolisko

LuVen kauden toinen kotiottelu käytiin eksoottisissa olosuhteissa; juuri ennen kamppailua loppunut ukkosmyrsky oli aiheuttanut Tasala Parkin ylle kuuman ja kostean ilmaston.

– Onneksi olimme ennen kautta varautuneen tällaiseen keliin. Huhtikuussa vietimme joukkueen kanssa kuukauden mittaisen leirin Etelä-Amerikan Andeilla, missä pääsimme sinuiksi kuuman ja kostean ilman kanssa. Leiri oli kallis, mutta tässä pelissä kerättiin siitä hedelmää. Kauden aikana käydään kuitenkin 1–2 peliä tämäntyyppisessä ilmastossa, joten ei leiri hukkaan mennyt, valmentaja Isto Leppänen kertoi kamppailun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.

Ottelun ensimmäinen puolisko oli siitä huolimatta melko tasainen. LuVe hallitsi palloa, mutta vierailijoiden jykevä puolustus piti huolen siitä, että hyville maalintekotilanteille vihreäveriset eivät päässeet. Heti alkuminuuteista lähtien oli selvää, että IKiri tarjoaa luvialaisille tähänastisen kauden vaikeimman vastuksen.

Jostain Rauman suunnalta tulevat vierailijatkaan eivät huippupaikoilla juhlineet. Parhaimmille paikoille he pääsivät LuVe-puolustuksen muutamien virhesyöttöjen seurauksena. Näissä tilanteissa LuVe-vahti Jesse Nummi oli kuitenkin mies paikallaan. Puoliajalla mentiin lopulta ansaituissa 0–0-tilanteessa.

Toinen puoliaika jälleen LuVen vahvuus

Jo kauden ensimmäisissä peleissä on selvinnyt se, että LuVe pelaa paremmin toisella puoliajalla. Näin kävi tälläkin kertaa, sillä isännät ottivat pelin haltuunsa heti toisen puoliskon alkuhetkistä alkaen.

Ensimmäinen maali nähtiin, kun Santeri Kyrövaaran erinomainen kaaripallo tavoitti Karri Laihosen, joka puski pallon yli IKiri-maalivahdin. Maali oli hyökkääjälle jo kauden viides, ja peräti kolmas osuma päällä. Laihonen tuulettikin osumaa osoittamalla sormella katsomoon: oliko tuuletuksen kohteena mystinen pääpelivalmentaja ”Manu”?

LuVen johtomaalin jälkeen ei kestänyt kauaa, kun pallo oli jälleen vierailijoiden verkossa. Tällä kertaa Kyrövaara antoi hyvän syötön Mikko Laaksoselle, jonka oli vuoro iskeä kauden avausosumansa. Laaksonen pujotteli pallon kanssa rangaistuspotkualueen rajalle, ja potkaisi pallon tarkalla laukauksella IKiri-maalin vasempaan alakulmaan.

Välillä joukkueet pelasivat jalkapalloa ihan väärin.

Tämän jälkeen ottelu pysyi LuVen hallinnassa, mutta enempää maaleja ei kuitenkaan kamppailussa nähty. Varsinkin Laaksosella sekä Laihosella oli mahdollisuuksia vielä lisäosumiin, mutta maaliviivaa lähemmäs luvialaiset eivät palloa enää saaneet.

Vakuuttavinta luvialaisten toisella puoliskolla oli kuitenkin puolustus. Vierailijat eivät saaneet luotua käytännössä yhtään vaarallista maalipaikkaa, vaikka IKiri saikin luotua jonkinlaista painetta.
LuVe-puolustuksessa mallikkaasti esiintyneellä Johan Nilsenillä oli hyvään puolustustaisteluun hieman erikoinen syy.

– Peliä ennen ukkosti tosi paljon. Olimme koko puolustuslinjan kanssa ennen peliä hieman syventyneet kreikkalaiseen mytologiaan ja varsinkin ukkosenjumala Zeukseen. Uskon, että saimme tästä tarvittavaa energiaa siihen, että jaksoimme keskittyä loppuun asti, Nilsen aprikoi toimittajille.

Jostain kumman syystä LuVen vaihtopenkin vierustalla päivysti myös Jonne-niminen henkilö, jonka parta muistutti Zeuksen vastaavaa. Mysteeriksi jäi, oliko Nilsenillä osuutta siihen, että tämä partasuu oli ilmestynyt LuVe-pelaajien tueksi.

Myös laitapuolustaja Markus Kallunki jatkoi samalla linjalla Nilsenin kanssa.

– Olin kotona istumassa sohvalla ennen peliä ja katsoin ikkunasta ulos: näin salamoita ja söin samalla salamia. Olin saanut Sami Männistöltä sitä sellaisen pötkön, mitä myydään laivoilla. Sitä söin ja veikkaan, että se oli osasyy voittoomme, Kallunki kertoi raapustaessaan samalla nimikirjoituksia LuVen teinityttöfaneille.

Ottelun hahmo: Teemu Leppänen. LuVe-juniori voi pelata millä pelipaikalla tahansa. Kaksi viimeistä peliä on sujunut pääasiassa topparina, vailla sen suurempia virheitä. Altti Nummen olisi syytä sorvata jatkosopimus mahdollisimman nopeaan.